Hilla kävi tänään olkakuvien kanssa toisella eläinlääkärillä Sanna Leinosella, joka silloin pentuna tutki Hillan kun äiti vei sen sinne törmäyksen ja silloisen ontumisen takia. Oli aivan ihmeissään ettei Hilla silloin sen enempää ontunut ja sen takia ei viimeksi kuvattukkaan olkapäätä, kun luultiin, että se on vain revähdys.
Ja ontuminenhan loppuikin ihan kokonaan vähän ajan kuluttua. Ell Ihmetteli kovasti miten sellainen murtuma ei ole aiheuttanut koirassa sen enempää ontumista. Hilla söi silloin tapaturman jälkeen vain yhden klipulääke kuurin ja ontuminen meni ohi.
Tämäkin eläinlääkäri oli täysin sitä mieltä, että kyse on kuitenkin ihan tavallisesta murtumasta, eikä merkkejä OCD:stä ole. Luun päät näyttää siistiltä ja terveiltä, joten murtumakohdat ovat parantuneet. Irtopala on ilmeisesti jotenkin koteloitunut, kun ei ole aiheuttanut harmia. Toki täytyy selvittää onko se syytä poistaa vai ei. Seuraavaksi olasta otetaan täällä Rovaniemellä uudet kuvat eri suunnasta ja kaikki kuvat lähetetään ortopedille Seinäjoelle arvioitavaksi.
Hillan luonne on ollut tässä eduksi ja osaltaan myös harmiksi, kun ei ole raukka osannut yhtään sitä meille näyttää! Se on niin iloinen höppänä aina ettei sen menoa näköjään tommosetkaan haittaa..kerrassaan kummallista kyllä! Se on vielä semmonen pomppukenguru. Me ihan itsekseen mietittiin tänään, että agilitykoiraa Hillasta ei todennäköisesti kuitenkaan tule, muuten kyllä saa riekkua ja mennä ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Toko ja hakuilut on Hillan puuhaa :) Agility on terveellekkin koiralle sen verran fyysisesti rankkaa että ei haluta rasittaa vahingoittunutta olkaniveltä jatkossa liikaa, ettei ala iän päälle vaivaamaan, vaikka nyt meille painotettiin ettei harrastustoimintaa tarvitse rajoittaa jos koira ei oireile. Toivotaan ettei olkaa jouduttaisi operoimaan, toipumisvaihe olis hankalaa noin vilkkaalle nuorelle koiralle kuin Hilla ja varmaankin Hilla pitäisi eristää laumasta siksi ajaksi. Sehän olisi sillen maailman isoin järkystyksen kauhistus!
Voi meidän pientä reipasta reppanaa..
Nyt ollaan kuitenkin hyvin positiivisin mielin liikkeellä ja ollaan tytyväisiä, että koira voi hyvin eikä ole kipeä eikä oireile jalkaa!:)
Hyvä uutinen kasvattajan näkökulmasta on myös se, ettei tämä vaiva todennäköisesti tule olemaan esteenä mahdolliselle tulevalle jalostuskäytölle, toki vielä on monta asiaa joka voi vaikuttaa näihin suunnitelmiin. Monta mahdollista mutkaa matkassa.
Hilla täytti vasta vuoden.
Koirat sai tänään tokotreeniä ja etenkin Hilla oli edistynyt kivasti. Vire oli hyvä!
Seuraaminen, liikkeestä maahan ja perusasennon hiominen oli tänään aiheena ja hienosti se osasi! Se on niin intoa täynnä ja ahne! ;) Tänään hymyn toi huulille ihanan tarkkaavainen työskentely kaikissa liikkeissä, ei mitään turhaa hösötystä.
Lotan ja Emmin kanssa otin seuraamista ja vähän kaukokäskyjä. Hienoja tokokoiria nekin! Lotan seuraaminen!! hyppelin ilosta! Olihan se jotain ihan kaameeta silloin vuos sitten...Joten siihen nähden olen tyytyväinen!
Kyllähän toi koti-toko on vähän häsäämistä sohvien välissä, mutta odotellaan et pakkaset hellittää niin uskaltaa lähteä hallillekkin ja ulos!
Hilla tiputtaa karvansa! Harjattiin siitä tänään säkillinen. Toivotaan et sitte kesän näyttelyihin tulis upee kuontalo!
Ainiin ja Chandler (Weekasi Liquorice Shot) kuvattiin aiemmin Oulun Akuutissa ja kuvat lähti kennelliittoon arvioin A-A/0-0. Peppi (Weekasi Like You A Lot) kuvataan 8.2. (lonkat, kyynäreet, olkapäät ja selkä).
~ Johanna ~
TÄSSÄ LOPPUKEVENNYKSENÄ MINÄ JA LOTTA NOIN KOLME VUOTTA SITTEN JOULUPUKIN KAINALOSSA! ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti