Noniin, tänään olemme viettäneet Riinan 17-vuotis syntymäpäivää ihanan kakun äärellä (valkosuklaa-vadelma-Riinan Itse Leipoma)!
Sitten otin Lotan mukaan kaupunkiin ja sillä aikaa kun kävimme Riinan kanssa kuntoilemassa "kakkukiloja" poies niin Lotta pääsi Pyryn kanssa romanttiselle rantakävelylle kaupungin laidalle, Jätkänkynttilän kupeeseen. Ehkä minäki pääsen joskus? ;)
Kun äiti tuli hakemaan Riinaa ja Lottaa kotiin kaupungista, niin Lotan kanssa otin vielä pikatreenit siinä samalla kun äiti kävi korttelirallia Hillan ja Emmin kanssa. Riina seuraili meidän treenaamista, muka "leikkituomarina".
Alku oli Lotalla aikamoista huuhaahuilua, varsinkin seuraaminen, mutta ykskaks se sitten muuttui tosi kivaksi tekemiseksi!
Mä veikkaan myös paikan vaikuttavan asiaan. Se tuntu itestäkin oudolta paikalta treenata, treenattiin siis kerrostalon sisäpihalla. Sillä meni hetken aikaa tajuta, että me treenataan ihan oikeesti, eikä olla menossa vaan lenkille. Otin kaikki bh-liikkeet läpi ja hinkkasin oikealle käännöksiä, ja vähän vasemmallekkin. Huomasi tän treenitauon kyllä tekemisessä, mutta kyllä se tästä. Juoksujen pahin aika taitaa alkaa olla ohi, joten jos se Lotankin pää ois vähemmän pyörällä. Kaikki muut liikkeet meni täydellisesti, jäävät mukaanlukien ja luoksetulokin just eikä melkeen! Loppupeleissä olin siis tyytyväinen. Lotta on niin ihana, etten edes osais sanoa siitä puolikasta huonoa sanaa! Oma on aina paras, mutta hullua ois jos niin ei olis? Vai mitä?
Täytyy vielä mainita meitä häirinneen skeittari-pojan paukuttelu. Lauta paukkui asfalttiin. Olisin odottanut Lotalta jonkinlaista reagointia koska pauke oli kova ja kaikuva. Otti omiinkin korviin ikävästi. Lottahan on luonnetestissä arvioitu laukaisualttiiksi. Lotta kuitenkin paukkeesta piittaamatta jatkoi touhukasta seuraamista, korva kääntyi, mutta siihen se jäi. Onneksi tämän äänialttius ei ole vaikuttanut arkielämäämme ja se ei tule sellaisissa tilanteissa ilmi missä luulisi sen tulevan. Tämä on ollut positiivinen asia huomata.
Äitienpäivänä mennään Hillan kanssa Sukokan mätsäriin, ja 20. päivä meillä onkin Kempeleen ryhmis, jonne tulee Hillan lisäksi Weekasi Like You A Lot "Peppi". Kiva lähteä porukalla käymään pikku näyttelyreissu! :)
Harmikseni vielä mainitsen Redin ikävän kynsionnettomuuden. Hakutreenien jälkeen kynsi oli törröttänyt kohti taivasta. Nyt vain lepoa ja kokeita perumaan. Harmi juttu, mutta kyllä se siitä! Aina tulee uusia kokeita. Toivotaan että Redi paranee pian. Tekevälle sattuu.
Laiko (Weekasi Level´s High) oli käynyt möllitoko-kokeessa ja saanut pisteitä hienot 178/ALO1 ja voittohan sillä irtosi!
Vaude, ei muutako virallisiin vaan!
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti