ROTUVALIO VAI SAIRAS MUTANTTI?
Tämä ko. linkki sopii hyvin kuvaamaan meidän ajatuksia viimeaikoina. Näistä asioistahan aina sillointällöin ohimennen puhutaan ja koiraihmiset pysähtyvät näitä asioita miettimään. Asioista on kuitenkin hankala puhua julkisesti, ilman, että joku loukkaantuisi.
TÄSSÄ VIELÄ LINKKI YLE-AREENAN OHJELMAAN:
SAIRAAKSI JALOSTETTU PARAS YSTÄVÄ?
Taannoin mietimme Weekasi-perheeseen jotain pienempää rotua. Kävimme mm. läpi ranskanbuldoggia ja myös cavalier kingcharlesinspanielia, joka meillä on aiemminkin ollut.
Rotujen terveystilanteet kuitenkin paljastivat kaikkea lisää, mitä kulissit osaavat hyvin peitellä, jopa tälläiselta pitkän linjan koiraihmiseltä. Moni ns. "ei koiraihminen", ei varmastikkaan osaa edes ajatella näitä asioita, jos kasvattaja ei kerro. Kyselimme mm. ranskisten kasvattajilta terveystilannetta yleisesti ja esille tuli kasvattien hengitystie-vaikeuksia (jotka olivat jopa vaatineet leikkauksen), selkärangan vikoja ja peräsuolen toimintahäiriöitä, sydänvikoja, luusto-vikoja, pään alueen ongelmia (myös aivoissa), silmäongelmia, purentavikoja ja muita vakavia kehityshäiriöitä ja elimellisiä ongelmia. Jokainen uusi vastaantullut ongelma kasvatti vihaa ja surua. Ennenkaikkea kysymyksen, miksei asialle tehdä mitään? Miten tälläinen voidaan ylipäätään sallia, varsinkin kun kyse on Suomen Kennelliiton alaisesta toiminnasta. Kyseessä on koiria, jotka keräävät mainetta näyttelyissä ja poseraavat kasvattajien nettisivuilla. Pinnan alta paljastuukin sitten tämmöisiä kammottavia faktoja. Eniten pieniä koirarotuja tutkiessamme, meitä yllätti se, kuinka monen rodun kohdalla keisarileikkaukset ovat ainoa tapa saada pennut ylipäätään maailmaan. Se on jo asia joka on kaikinpuolin eettisesti ja moraalisesti väärin. Mikä on "hauskan ulkonäön" ja mukavan luonteen, sekä näyttelymenestyksen hinta??? Kuinka paljon pystymme taistelemaan luontoa vastaan? Missä menee raja?
Otimme jopa yhteyttä Kennelliittoon ja kysyimme asiaa jalosustoimikunnalta. Miksi sairaita koiria palkitaan näyttelyissä? Miksi jonkun rodun kohdalla ollaan äärimmäisen tarkkoja pientenkin luonne-/terveysongelmien kohdalla, kun taas toisen rodun kohdalla sallitaan kyvyttömyys lisääntyä ylipäätään luonnollisesti ja tuottaa perus-sairaita koiria maailmaan. Miksi asiaan ei haeta yhdenmukaista linjaa ja näinollen parannettaisi pitkällä tähtäimellä koirien yleistä rotukoirien terveystilannetta, mistä niin paljon kohistaan.
Jotenkin meistä tuntuu, että perusajatus on aivan väärä, jos tällä tavalla jatketaan. Toki tietyt säädökset melkein automaattisesti sulkisivat monen rodun jalostuksen lähes kokonaan ja menettäisimme osan koiramaailman monimuotoisuudesta. Olisiko se sitten niin huono asia?
Kyse on kuitenkin koirien elämänlaadun turvaamisesta ja turvallisuudesta. Jokainen sairas koira on todellakin liikaa, ja jokaiselle sairaan koiran omistajalle suuri suru. Kuka tälläiset riskit sallii? Miksi eläinlääkärit eivät puutu tiukemmin asiaan? Jokainen leikkaus on koiralle riski ja jokainen kipu aivan turha. Kaiken tämän on ihminen aiheuttanut.
Tietysti pienet koirat eivät ole vain se yksi murheen kryyni. Lyhytikäiset ja luusto-ongelmista kärsivät isot koirat ovat tietysti sitten myös oma lukunsa. Kun koira elää alle 8-vuotta, kertoo se jo siitä, että jotain on pielessä. Tämäkin on surullinen fakta. Isot koirat ovat näyttäviä ja upeita, mutta monesti hyvinkin sairaita, enkä itse ainakaan koskaan ottaisi koiraa, joka elää mahdollisesti enintään sen kahdeksan vuotta, josta kärjistettynä ne kaksi viimeistä vain lonkkavaivoista kärsien ja flekmaattisena makoillen. Sitten vielä lisänä nämä vatsalaukun kiertymät ja muut. Voi kuinka surullista...
Näistä tiettyjen rotujen terveysasioista puhuttiin aika hämmentävän "kevyesti" kasvattajalta-kasvattajalle mentaliteetillä, joka tuntui hurjalta, verraten omaan kasvattamaamme rotuun, jonka terveysongelmat alkoivat tuntua mitään sanomattomilta. Eri rotujen kasvattajien kanssa juttelu avarsi ajatusmaailmaa aikalailla. Koemme olevamme lähes etuoikeutettuja, omistavamme ja kasvattavamme niinkin perustervettä rotua, kuin bordercollie yleisesti ottaen on. Olemme tyytyväsiä rodun tämänhetkiseen terveystilanteeseen. Tietysti yksikin sairas koira on liikaa ja tuoreet ocd- ja epilepsia-tapaukset surettavat, mutta yleisesti ottaen olemme ns. hyvillä vesillä. Itse kasvattajina toivomme, että tilanne pysyisikin samana, ja näin varmasti onkin, kun kasvattaminen on vastuullista ja pitkäkatseista. Harrastuskoirana bordercollie tulee toivottavasti säilyttämään terveen rakenteen ja luonteen. Siihen meidän rotuyhdistus ja kasvattajat yhdessä pyrkivät yleisesti erittäin hyvin. Myös pennunostajien "vaatimustaso" luo hyvät puitteet terveyden ja käyttöominaisuuksien säilymiselle vähintäänkin entisellään.
Tämän tekstin tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, tai soimata ketään yksittäistä henkilöä. Tarkoituksena on vain tuoda oma henkilökohtainen kantansa julkisesti esille ja ehkä herättää yleisesti ihmisiä miettimään näitä asioita. Faktat perustuvat omiin kokemuksiin ja muilta koiraihmisiltä kuultuihin asioihin.
Johanna & Susanna
Kennel Weekasi
