Ihanaa tulevaa vuotta 2012...

Kuvassa pikku Emmi n. 4kk.

Väri on vain väri...

Yksi ominaisuus muiden joukossa.

kuvassa: Lotta, Emmi ja Eena (Shadoway´s Cool To Be Me).

Ei tärkein, ei millään tavalla vaikuttava ominaisuus. Mutta rikkaus tässä rodussa.

Mustavalkoinen on ehdottomasti kaunis ja näyttävä, ihana klassikko.
Tulee mieleen etenkin Babe-possu elokuvan kaunis "Fly"!
Myös meidän Emmi tietenkin. Rotu on tästä väristä parhaiten tunnistettavissa.

Australian punavalkoinen on upea väri, joka kuvastaa mielestäni rodun australialialaisen linjan alkuperää. Kultainen auringonlasku.
Väri on kaunis punaisimmillaan. Ilmeet ja silmät erottuvat ihanasti.

Nämä kaksi väritystä löytyy meiltä kotoa. Myös Lotan pennut jakaantuivat näihin kahteen väritykseen. Ei väri koiraa pahenna/paranna. Moni on tästä toki useampaa mieltä. Myös tuomarien mielipiteen jakautuvat monesti.

Lotta on saanut esimerkiksi kommentin näyttelyssä ollen PN2.
"I really like your dog, she´s amazing, but I think it´s a wrong color, sorry!"

Värin voi oman mielipiteeni mukaan pitää mielessä yhdistelmää harkitessa, mutta se on ehdottomasti se viimeinen vaikuttava tekijä. Mutta jos löytää muuten itseään miellyttävän yhdistelmän on värien ja geenien arpapeli mielenkiintoista.

Ihmisiltä löytyy erinlaisia mieltymyksiä ja mielipiteitä asioista ja itse olen sitä mieltä, että jokaisen kuuluu niitä kunnioittaa, jos niistä ei koidu kenellekkään haittaa.

Värin perusteella emme pentujamme mainosta. Päinvastoin pyrimme luomaan ostajille kuvan ettei punavalkoinen väritys tee pennusta yhtään sen arvokkaampaa. Weekasi-postiin tuli useita kymmeniä viestejä, joissa haluttiin punavalkoinen pentu, tietyt kuvioinnitkin piti löytyä, kokovalkoinen kaulus ja valkoiset sukat. Huh. Kosmeettisin perusteinko niitä koiria nykyään hommataan? Mitkään muut ominaisuudet eivät olleet mielessä. Silloin ollaan menossa väärään suuntaan..

Muutenki kasvattaminen on taloudellisesti ajatellen hyvinkin kallista. Kun laskemme kaikki tulot ja menot, jää tili reilusti miinuksen puolelle. Punavalkoinen väri ei lisää tikkua ristiin. Toki ihmisluonto on sellainen että harvinaisuus kiehtoo, mutta kaikki meidän pennut on mennyt paikkoihin jossa väri ei ole vaikuttanut.
Pennunostajat ovat useaan otteseen käynyt pentuja katsomassa ja olemme luoneet tiiviit välit kasvattien omistajiin. Tällä tavoin oli helpoin valita sopiva pentu jokaiseen kotiin. Yhteistuumin olemme kaikkien kanssa todenneet, että valinnat ovat menneet nappiin, se on hienoin asia minkä voi tässä vaiheessa kuulla!

Nautitaan koiristamme kaikkine ominaisuuksineen. Ei kiusata "blondeja"! ;o)

Ihania talvisia lenkkeily ilmoja kaikille BC-harrastajille ja toki muillekkin blogissa vieraileville.

Täällä me jännätään miten nuo meidän karvat kasvaa ja vetääkö Lotta taas pampulat niskaan ja tukan kikkaralle Kajaaniin!

Meidän kuulmisia

Paljon on tapahtunut, mutta sivujen päivittäjän eli minun Johannan aika on ollut aika kortilla runsaiden ja pitkien työvuorojen ansiosta.

Nyt oli vihdoin mukava rakonen kirjoitella fiiliksiä, tässä Joulua kovasti odotellessa..

Tyttöjen juoksut alkaa olla ohi ja Lotta ja Emmi onneksi kasvattavat karvojaan mukavaa tahtia takaisin vaikka kohta ne varmaan taas tippuu, semmoista se on narttujen kanssa!

Treenaaminen on ollut kovin vähäistä. Ilmat eivät ole suosineet, opiskelu ja työt vievät voimia ja suurimman osan ajasta. Selityksiä selitysten perään. Näin se joskus menee. Lenkkeilty on kovasti ja liikuttu muuten vain metsässä.'

Olen tänään mietiskellyt taas kaikkia koira-asioita ja puhunut koko päivän (yllätys,yllätys..koirisra), halusin tänään kirjoittaa ylistyskirjeen koirillemme:

Rakkaat Lottis, Mämmi ja Hillervo...

Weekasien laumajärjestys on selvä;
Hilla alimmaisena lipsuttelee ja kiemurtelee ja hassuttelee ja hötkyilee, aina sylissä "poski vasten poskea", reippain ja rohkein, aina iloinen. Hoitaa mm. koko muun lauman silmät, korvat, oikea "lähihoitaja". Oma lauma on Hillalle kaikista tärkein.
Emmi höpsöttelee ja pitää lauman neutraalia asemaa yllä, pitää pikkuisesta Hillasta kovasti, mielistelee Lottaa, omistaa kaikki lelut (myös rikkoo ne). Emmi on meidän perheen Miss Maailma ja onkin kerännyt hienon ja kunnioitettavan arsenaalin pyttyjä ja rupeleita. Emmi on kiltti ja hyväntahtoinen. Ikuinen hymyilijä.
Lotta vanhimmaisena on aina se, joka kulkee laumassa edellä ja ei (muka) kaikki leikit enään kiinnosta. Yrittää esittää "isoa tyttöä, joka ei leiki enään nukeilla" ;) Välillä yllättää kuitenkin nuorimmaiset riehaantuen täysin leikkimään. Lotan hauskan hassu luonne ilahduttaa päivästä toiseen. Hurmaava persoona. Lotta tuijottelee mietteliäänä ja hyppelee ja naksuttelee hampaita iloisesti omalla hassulla tyylillään, kun tahtoo jotain. Se rakastaa meidän vieraita ja on hyvinkin huomionkipeä, se on reipas ja kaikista oma päisin, hyvän tahtoinen ja lempeä, iloinen mutta tyyni, ei arka eikä pelokas, kerrassaan omalaatuinen.
Kaksi punaista ja yksi musta..Meidän lauma on täydellinen!! Kauniita ja täydellisiä bordercollieita. Kaikki kolme ovat meille yhtä rakkaita. Kaikilla on oma ihana luonteensa ja omat kuukeensa. Huomaa kuinka he tarvitsevat myös toisiaan. Toivotaan että kaikki kolme ovat osa meidän perhettä vielä monien monien vuosien ajan. Toivotaan että he pysyvät terveinä ja pystyvät nauttimaan elämästä, kuten koirien kuuluukin. Olemme ikionnellisia nästä meidän ihanista koiristamme. Kiitos Sannalle Emmistä ja Christinalle Lotasta. Hilla on oman kasvatustyön tulosta.

Emmi, Lotta ja Hilla nähdään kaikki seuraavan kerran Kajaanin KV-näyttelyssä 15.1.!